| ILMATORJUNNAN
HISTORIAA SAKSASSA |
 Ahti Lappi
|
Sotahistoriallinen
Seura järjesti 10. - 16.9.1998 historiallisen
tutustu-mismatkan Saksaan. Kiertomatkan etappeja
olivat mm. Breitenfeld, Leipzig, Lützen,
Golditz, Dresden, Seelow, Potsdam ja Berliini.
Ohjelmassa oli sekä vanhempaa että uudempaa
sotahistoriaa 30-vuotisesta sodasta toiseen
maailmansotaan. Lukuisat museot ja muistomerkit
olivat konkreettisina todisteina sotaisista
vuosista. Historia ulottui itse asiassa
nykypäiviin saakka, sillä olivathan kohteet
pääosin entisen Itä-Saksan alueella. Matkan
johta-ja ja mainio opas, everstiluutnantti ja
sotahistorioitsija Antti Juutilainen toimi
aikanaan sotilasasiamiehenä Itä-Saksassa, joten
hän saattoi kertoa omakohtaisia kokemuksia
siltä ajalta. Saksojen yhdistymisen seuraukset
ovat jo nähtävissä: tiet on uusittu,
rakennuksia korjattu, historiallisia kohteita
entisöity, palveluja parannettu. Berliini on
yhtä valtavaa rakennustyömaata, kun tulevan
pääkaupungin hallintokeskusta rakennetaan.
Osa
matkalaisista oli kiinnostunut myös
ilmatorjunnan historiaan liittyvistä kohteista,
joista oli ennakkotietojakin. Ilmatorjuntamiehiä
matkalla edustivat kirjoittajan lisäksi Mikko
Virrankoski, Pentti Parre ja Pentti Leppola.
Eikä matka tuottanutkaan pettymystä,
pikemminkin pari yllätystä. Dresdenissä on
sotahistoriallinen museo, Militärhistorisches
Museum der Bundeswehr Dresden, jossa on
sotakalustoa eri aikakausilta. Ilmatorjuntaa oli
aika vähän: yksi 88 ItK/ RMB, yksi tuntematon
20 mm tykki, josta ei löytynyt mitään
tyyppi-merkintöjä, ja venäläinen 12,7 mm itkk
mallia Degtrajev-Schpagin. Ulkosalla oli paljon
DDR:n aikais-ta raskasta sotakalustoa:
panssareita, ohjuksia, tutkia ja tykkejä,
jou-kossa venäläiset 100 mm ilmatorjuntatykki
KS-19, it-ohjusvaunu ´Osa´ (SA-8),
itpanssarivaunu ZSU-23-4 ´Shilka´ ja
it-ohjuslavetti S-75 ( SA-2 ). Ilmavoimien
historiaa edustivat venäläinen tiedustelukone
R-5 sekä saksalaisten kostoase V1. Hieman
epävarmojen ennakkotietojen mukaan museosta piti
löytyä maailman ensimmäinen varsinainen
ilmatorjuntaase yli 100 vuoden takaa - ja
siellähän se oli: ilmapallontorjuntatykki (BAK)
Friedr. Krupp M/1870, Essen a/R, N:o 4.
Esittelijä mainitsi asetyyppiä olevan olemassa
kolme kappaletta. Tykkiä käytettiin Pariisin
piirityksessä vv. 1870 - 1871, jolloin sillä
ammuttiin yksi ranskalaisten ilmapallo alas. Ase
oli silloin sijoitettu hevosvetoisiin
nelipyörävankkureihin, joita ei enää museossa
ollut. Vartalosuunnattavan kertalaukausaseen
tähtäimenä oli yksinkertainen jyvä, joten
ennakko jäi arvion varaiseksi. Museon
esittelijä aiheutti melkoisen yllätyksen
kertomalla, että aseen kaliiperi oli 2,1 cm
eikä monissa lähteissä mainittu 3,6 tai 3,7
cm. Asia jäi vaivaamaan siinä määrin, että
lähetin Kruppin tehtaille kyselyn oikeasta
kaliiperista. Odotan vastausta kiinnostuneena.
Oli kuitenkin historiallinen hetki nähdä
maailman ensimmäinen ilmatorjunta-ase omin
silmin! Eversti Niilo A. A. Simojoki kirjoitti
tutkimustyössään " Johdatus ilmatorjunnan
historiaan " (1980): "Edustavan kuvan
saaminen kanuunasta on vähintä, minkä hyväksi
on ponnisteltava ilmatorjunnan historiaa aikanaan
kirjoitettaessa nykyistä suuremmin
edellytyksin." Annettu tehtävä on nyt
täytetty.
 |
Maailman
ensimmäinen ilmatorjunta-ase, BAK M/1870
Friedr. Krupp, Essen a/R. No 4. (Kuva: A.
Lappi) |
Berliinissä
meillä oli vierailukohteena Luftwaffenmuseum der
Bundeswehr, joka nykyään sijaitsee Gatowin
lentokentällä. Museo sai alkunsa vuonna 1957,
jolloin Hampurin lähelle perustettiin
ilmailualan museokokoelma. Se nimettiin
ilmavoimien museoksi vuonna 1987. Saksojen
yhdistymisen jälkeen museo siirrettiin vuonna
1994 nykyiselle paikalleen, josta RAF oli
poistunut yli 50 vuoden oleskelun jälkeen.
Alueella on vielä saksalaisia
sotilasyksiköitä. Pääosa lento- ja muusta
raskaasta kalustosta on ulkona. Kunnostetussa
hallirakennuksessa on kuvia ja pienempiä
esineitä, mutta myös muutama harvinaisuuskin.
Museon esitteen mukaan nähtävänä on noin 60
lentokonetta, helikopteria ja muuta isompaa
laitetta. Lentokalustoa oli vanhempaa ja
uudempaa, idästä ja lännestä. Ensimmäisen
maailmansodan kalustoa edusti kuuluisa
hävittäjä Fokker E.III, toisen maailmansodan
ajoilta taas olivat peräisin yhtä kuuluisa Me
109G, rakettikone Me 163 ja suihkuhävittäjä Me
262:n pienois malli ja osa oikeasta koneesta.
Uudempaa kalustoa oli paljon, esimerkiksi F-104G
´Starfighter`, Sukhoi Su 22 M4 ja Mi 24
´Hind´.
Ilmatorjunta
kuului Saksassa sodan aikana Göringin johdossa
olleisiin ilmavoimiin, joten oli aihetta odottaa
löytävänsä jotain ilmatorjunnankin alalta.
Hallissa oli yksi 88 mm it-kanuuna ja 150 cm
valonheitin, ei muuta. Ulkona odotti kuitenkin
yllätys, sillä siellä oli raskasta
ohjuskalustoa. Amerikkalaisten Länsi-Saksassakin
aikanaan käyttämä aluetorjuntaohjus Nike
Hercules oli näytteillä sekä ampumalavetilla
että kuljetusalustalla. Ohjustyyppi tuli
palveluskäyttöön USA:ssa vuonna 1958. Oli
kuitenkin jymy-yllätys nähdä amerikkalaisten
ohjusten vieressä kaksi venäläistä S-25
ohjuslavettia, sillä tästä NL:n
ensimmäisestä ohjustyypistä ei ole aiemmin
ollut paljon tietoja käytettävissä.
Museokaluston yhteydessä ei myöskään ollut
mitään esittelytauluja, mutta tiedämme
aiheesta jotain muutenkin. S-25 tunnetaan
NATO-nimellä SA-1 ´Guild´. Sen
pääsuunnittelija oli A.A. Raspletin.
Ensimmäiset ohjusyksiköt saatiin
palveluskäyttöön vuonna 1955, jolloin ne
tiettävästi ryhmitettiin Moskovan suojaksi.
Kalusto on liikuteltavaa. Tätä ohjustyyppiä ei
ole näkynyt sen paremmin Pietarin
tykistömuseossa kuin Moskovan sotamuseossakaan,
joissa kumminkin on paljon muuta
ilmatorjuntakalustoa. Gatowin museon ohjuslavetit
lienevät perua DDR:n ja Varsovan liiton ajoilta.
Kuriositeettinä todettakoon, että
Sotilasaikakaulehden numerossa 9/98 oli uutinen
Buk-M1:n modernisointiin liittyvistä
koeammunnoista pintamaaleihin, jolloin maalina
oli käytetty mm. kolmea S-25 ohjuslavettia!
| Harvinaisuus:
NL:n ensimmäinen ilmatorjuntaohjus S-25
(1955) (Kuva: A. Lappi) |
 |
Luftwaffen
museon ilmatorjunnallinen anti oli saksalaisen
kaluston osalta pettymys. Museon esitteessä
kuitenkin todetaan, että vaihtuvissa
näyttelyissä tullaan jatkossa esittelemään
muitakin lentokoneita, tutkia ja ohjuksia.
Toivottavasti myös ilmatorjuntakalustoa.
Voidaan
todeta, että ilmatorjunnan historian kannalta
mieluisat yllätykset kruunasivat muutenkin
mielenkiintoisen matkan. Saksassa olevan
puolustusasiamiehemme apulaisen ja
ilmatorjuntaupseeriveljen, everstiluutnantti
Jyrki Laakson hankkimien tietojen mukaan Saksasta
löytyy ilmatorjuntakalustoa vielä muualtakin.
Näitä ovat Rheinmetallin tehdasmuseo (Celle),
Wehrtechnische Studiesammlung des BWB (Koblenz)
ja Bayerische Armeemuseum (Ingolstadt). Esitteen
mukaan ainakin Koblenzissa on vanhaa saksalaista
ilmatorjuntakalustoa, jopa harvinaisia
prototyyppejä.
Matka
lisäsi tietämystä ilmatorjunnan historiasta,
mutta vahvisti käsitystä, että maailman laajin
ilmatorjuntamuseo on Suomessa.
Ahti
Lappi
|