ETUSIVU

EDELLINEN

SEURAAVA

Tässä kirjoitussarjassa on kerrottu ilmatorjunta-aselajin piirissä vaikuttaneista kenraalikuntaan ylenneistä upseereista. Osa heistä toimi lähes koko uransa aselajin piirissä, osa vaikutti ilmatorjuntatehtävissä vain lyhyen aikaa. Esittelyt eivät ole olleet virkaikä-tai merkittävyysjärjestyksessä. Aikaisemmin sarjassa on esitelty kenraalimajurit E Peura, A Astola, E Nuolimaa ja O Seppälä sekä kenraaliluutnantit K Sarmanne, F Helminen, K Halmevaara ja L Koho. Tämä kirjoitus päättää sarjan tällä erää.

Vielä palveluksessa olevista ilmatorjuntaupseereista kenraalikuntaan on ylennyt kenraalimajuri A Simola, jonka haastattelu on julkaistu ilmatorjuntaupseerissa hänen nimityksensä yhteydessä.

HELMINEN, Rauli Kalervo, Kenraalimajuri. 1933

Rauli Kalervo Helminen syntyi 14 maaliskuuta 1933 Pariisissa kenraaliluutnantti Frans Edvard Helmisen ja hänen vaimonsa Kertun perheeseen. Rauli kuului Lohjan Suo-jeluskunnan sotilaspoikiin 1944. Varusmiespalveluksensa hän suoritti Ilmatorjuntarykmentti 1:ssä 1952-53. Ilmatorjuntakoulun reserviupseerikurssin 24 hän suoritti 2.2.1953-23.5.1953. Kadettikurssilla 39:llä hän opiskeli 6.6.1953- 4.6.1955. Kadetti Helminen nimitettiin Puolustuslaitoksen
vänrikin virkaan kurssin päätyttyä 4.6.1956. Vänrikki Helminen toimi aluksi opetusupseerina Ilmatorjuntakoulussa, sekä sen jälkeen patteriupseerina ja patterin päällikkönä Helsingin Ilmatorjuntarykmentin 3. Patterissa elokuuhun 1961 saakka. Luutnantiksi Helminen ylennettiin lippujuhlapäivänä 1956 ja yliluutnantiksi lippuhlapäivänä 1959. Ilmatorjuntatykistön kapteenikurssi 8:n Helminen suoritti 9.1.1961-1.7.1961. Kurssin jälkeen Helminen toimi toimistoupseerina pääesikunnan ilmatorjuntaosastossa 4.12.1961-3.9.1962. Kapteeniksi hänet ylennettiin 4.6.1962. Sotakorkeakoulun teknillisen osaston ohjus- ja lentoteknillisen linjan kurssi 1:n hän suoritti 4.9.1962-31.8.1964. Opetusupseerina Ilmatorjuntakoulun upseeriosastossa hän toimi 1.9.1964- 31.8.1966. Sotakorkeakoulun yleisesikuntaosaston sotateknillisen linjan kurssin 8 hän suoritti 1.9.1966- 31.8.1967. Diplomityönsä Helminen laati aiheesta “Mitä tekijöitä olisi otettava huomioon määritettäessä olosuhteisiimme sopivaa ilma-torjuntajärjestelmää”. Sotakorkea-koulun jälkeen hänet määrättiin uudelleen opetusupseeriksi Ilmatorjuntakoulun upseeriosastolle, jossa hän toimi 1.9.1967- 31.4.1968. Nuorempana toimistoesiupseerina hän oli puolustusministeriön sotilasasiain osastolla 1.5.1968-5.8.1970. Majuriksi Helminen ylennettiin 4.6.1968.

Yhdistyneiden Kansakuntien rauhanturvaamistehtäviin Helminen osallistui ensimmäisen kerran sotilastarkkailijana UNTSO-operaatiossa Suezilla 6.8.1970-8.8.1971. Tämän jälkeen Helminen toimi Ilmatorjuntakoulun kapteenikurssien johtajana 9.8.1971-18.1.1974. Everstiluutnantiksi hänet ylennettiin itsenäisyyspäivänä 1973. Salpausselän Ilmatorjuntapatteriston komentajaksi hänet määrättiin 19.1.1974. Tässä tehtävässä hän ehti toimia vajaan vuoden, kun hänet määrättiin patteriston komentajaksi Helsingin Ilmatorjuntarykmenttiin. Ilmatorjuntakoulun johtajaksi hänet määrättiin25.9.1975 lukien. YK:n rauhanturvatehtäviin hän osallistui uudelleen 25.9.1975 alkaen. Hän toimi UNFICYP:in kansainvälisen esikunnan operatiivisen osaston päällikkönä Kyproksella 31.7.1977 saakka. 1.8.1977 alkaen hänet määrättiin pääesikunnan ohjustoimiston päälliköksi, jossa tehtävässä hän toimi 3.6.1981 asti. Everstiksi Helminen ylennettiin 1.1.1981. Lippujuhlapäivänä 1981 hän otti vastaan Helsingin llmatorjuntarykmentin komentajan tehtävät. Rykmentin komentajana hän oli neljä vuotta, kunnes hänet määrättiin erityistehtäviin pääesikunnan tiedusteluosastolle kesäkuussa 1985, valmistautumaan Suomen sotilas- laivasto- ja ilmailuasiamiehen tehtäviin Moskovaan. Moskovan komennus alkoi 1.9.1985 ja se kesti kaksi vuotta. 1.9.1987 hänet määrättiin ilmatorjunnan tarkastajaksi pääesikuntaan. 8.4.1988 hänet ylennettiin kenraalimajuriksi ja 1.5.1988 hänet määrättiin YK:n Afganistanin rauhansopimuksen tarkkailijaryhmän (UNGOMAP) johtajaksi. Tässä tehtävässä hän palveli vuoden, jonka jälkeen hän toimi pääesikunnassa aluksi erityistehtävissä ja sen jälkeen 1.1.1992 alkaen pääesikunnan huoltopäällikkönä, sekä edelleen 1.1.1993 alkaen Puolustusvoimien huoltopäällikkönä. Puolustusvoimien kenraalimajurin virasta Helminen erosi säädetyn eroamisiän perusteella 31.3.1993.

Kenraalimajuri Helminen osallistui useiden järjestöjen ja yhdistysten toimintaan eri luottamustehtävissä. Hän toimi muun muassa ilmatorjunnan ohjesääntötoimikunnan jäsenenä ja ilmatorjunnan organisaatiotoimikunnan jäsenenä 1973. Tuusulan kunnanhallituksen varajäsenenä hän oli 1973-1976. Tuusulanjärven purjehtijoiden puheenjohtajana hän toimi 1973-1976. Tuusulan Lions-Klubin presidenttinä hän oli 1980. Puolustushallinnon uutta taloushallintojärjestelmää pohtineen työryhmän jäsenenä hän oli 1989-1991. Ilmatorjuntaupseeriyhdistyksen valtuuskunnan puheenjohtajana hän toimi kevääseen 1998 saakka.

Kenraalimajuri Helminen on palkittu ansioistaan YK-mitalilla (UNTSO), Suomen Leijonan ritarikunnan 1. luokan ritarimerkillä, YK-mitalilla (UNFICYP), Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan 1. luokan ritarimerkillä, Sotilasansiomitalilla, Suomen Leijonan Ritarikunnan komentajamerkillä, Valtion virka-ansiomerkillä 30-vuoden palveluksesta, Afganistanin Kansojen Ystävyyden mitalilla, YK-mitalilla (UNGOMAP), Suomen Leijonan ritarikunnan 1. luokan komentajamerkillä sekä Vapaussoturien Huoltosäätiön Sinisellä Ristillä.

Kenraalimajuri Rauli Helminen on ollut naimisissa vuodesta 1957 Ritva Lyydia Rantasen kanssa. Heillä on kaksi tyttöä ja kaksi poikaa. Molemmat pojat ovat antautuneet upseerin uralle. Eläkepäiviään golfia harrastava kenraalimajuri Helminen viettää Tuusulassa.

Majuri Markku Ilvonen